maanantai 20. marraskuuta 2017

Messulöytö

Ei ollut tarkoitustakaan poiketa kädentaitomessuilla, se ei mulle ole mikään pakko-päästä-jokavuosi-tapahtuma, menen jos menen, jos en, niin en.
Lauantai-iltana tuli kuitenkin tunne, että jos nyt kuitenkin lähtis sinne haahuilemaan.
Nappasin nettilipun luuriin ja sunnuntaina puolen päivän jälkeen tuuppasin itseni ulos vesisateeseen, mennään nyt sitten kun kerran lippu on  -muuten ulkoilu ei  olis yhtään houkutellut.

Onneksi lähdin!
Olen nimittäin jo pari vuotta etsiskellyt talvitakkia itselleni. En mitenkään aktiivisesti, mutta katsellut sillä silmällä aina kun takkeja on sopivasti sattunut hollille. Mitään ei ole löytynyt, ei ainuttakaan lähellekään "tuo on mun" -takkia. Aina ne on olleet liian tylsiä, liian paksuja, liian sitä tai tätä, ainakin yleensä liian persoonattomia. Ja ihan liian usein liian pieniä. Tässä kohden tunnustan kyllä vian olevan minussa, ei takeissa.

Messuhalleissa kiertelin siellä täällä vailla päämäärää, ainoana ostoksena yksi heijastin, kunnes saavuin tähän:


Oli niin houkutteleva väripaletti esillepanossa, että aloin hiplailemaan takkeja ihan mielenkiinnosta, että mitämitämitä mun silmäni näkevätkään. Persoonallisia, uniikkeja, käsintehtyjä!
Ei siinä kovin kauan tarvinut ihmetellä kun olin jo takki päällä ja oli selvää, että nyt se takki löytyi!
Tämä ei ole varsinaisesti talvitakki, vaan enemmän välikausitakki, mutta minä en tarvitse yhtään enempää, olen yleensä se viimeinen joka palelee.


 Takissa on huikea kaulus, ylemmässä kuvassa se on nauhoilla hieman kiristetty, mutta tarvittaessa sen saa miltei hupuksi asti. Erinomainen tällaisella ei-hattu-ihmiselle, suojaa tuulenpuuskilta tarvittaessa vähän enemmänkin.


Hihansuissa on piiloresorit, ei pääse tuuli puhaltamaan sitä kautta takin sisään -tämä on se, mitä olen monessa takissa aikojen saatossa kaivannut.


 Ja katsokaa tätä helmaa!! Ihana!


 Takki on kaikenkaikkiaan ihan mieletön, hyvin istuva kokonaisuus kaikkine yksityiskohtineen.
Kaikki pelittää ja miellyttää silmää. Taskut on just eikä melkein oikealla kohdalla, tarpeeksi syvät, sisäpuolella on jopa vetoketjulla suljettava povitaskukin -ja takin alle mahtui hyvin crossbodylaukkukin, ihan jäi vahingossa tosin.

 
Kivijalkaliike sijaistsee Turussa osoitteessa Yliopistonkatu 11.
Arvatkaas huviksenne tulenko poikkeamaan jatkossa! Yksi hyvä syy lisää hypätä Turunjunaan 👌

Boutique Heebenin tuotteille on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton avainlippumerkki. Yrityksen omistajalla Eija Kuunjoella on 35 vuoden kokemus alalta. Hän on pitänyt omaa liikettä vuodesta 1981. 

Jos mielenkiintosi nyt heräsi ja haluat tutustua paremmin näihin persoonallisiin, käsintehtyihin vaatteisin, niin kurkkaapa Heebenin kotisivuille (löytyy myös facesta)


Persoonallisista puheen ollen, ei se ostamani heijastinkaan yhtään hassumpi!
Tämä on LETHERgon (<klik)

Mitenkäs on, sytyttikö yhtään?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Aamiainen Emmassa

Joskus tulee meikäläisellekin herätyksiä kukonlaulun aikaan, muulloinkin kuin lentokentälle lähtiessä.
Eilen hyppäsin aamujunaan ja otin suunnan Helsinkiin ja rautatieasemalta sitten taxilla Espoon modernin taiteen museoon EMMAan. Aamiaiselle. Käyhän se näinkin se päivän aloitus!


EMMA avattiin eilen AUKIO, Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan laajalle kokoelmalle sekä vaihtuville  design-näyttelyille omistettu katseluvarasto/näyttelytila.
Oli ilo päästä ensimmäisten joukossa tutustumaan tarjontaan. Huikealta tuntui nähdä samassa paikassa paljon tuttua tyyliin "ai, tämäkin on Wirkkalaa" tai "aah, pariskunnan yhteistyötä" ja monta, monta sellaista asiaa mitä ei edes muistanut -vaikkapa seteleitä.

Vaan kurkkaapa kuvat, tarjoilen tässä suppeahkon, mutta toivottavasti houkuttelevan kuvasarjan kaikista niistä mitä tuli napsittua -täytyy omaa mieltä vielä virkistää suurentelemalla osaa ottamistani kuvista, tutkia uudelleen mitä kaikkea siellä oikein olikaan!













Näyttely on hyvin mielenkiintoinen, suosittelen lämpimästi tutustumista.

Tänään muuten (vihdoin ja viimein?) länsimetrokin aloitti liikennöinnin, kuulemma reilun puolen kilometrin päähän WeeGee talosta  pääsee nyt sujuvasti silläkin keinolla -millä muulla, sitä älkää tamperelaiselta kysykö ☺ 

Kotiin  muutti Rut Brykin karjalaisen talon viereen nyt puolisonsa pullojuliste!
Pakkohan se oli reissulta muistoksi ostaa, mitä sitä nyt Rutia vieraan miehen vieressä pitää (oli Jarmo Mäkilän Hylätyt vielä eilen) kun omansa vieressäkin voi olla. 



EMMAn väelle kiitos kutsusta!

tiistai 14. marraskuuta 2017

joskus se sokeakin kana

Makuuhuone on ollut alusta lähiten se tämän kodin murheenkryyni -ja kuitenkin siellä on tapahtunut kaikkein vähiten. Muut ongelmat kun sain ratkaistua jäi jäljelle enää ikuinen matto-ongelma.
Svaneforsin kauniit matot sängyn molemmin puolin ovat olleet tosi mieleiset niin jalalle kuin silmillekin, mutta kun edessä alkaa olla se kylmä ajanjakso, tuottaa aamulla tuskaa pitkälle päivää kylminä pysyvät paljaat laminaatit. Minä kun nukun ovet ja patteri kiinni, mutta ikkuna auki. Vähän tuppaa makkari(n lattiakin) viilenemään yön aikana.

 Huone on pieni ja sen mallinen, että ei meinaa löytyä tarpeeksi isoa mattoa -ei edes kahta mattoa yhdistelemällä- niin, että saisi laminaatit peitettyä sängyn joka puolelta.  Uskokaa pois, että kaikkea mahdollista on mietitty, ja paljon on googlailtu.

Kuukausi takaperin sitten hyppäsi silmille tamperelaisen liikkeen ilmoitus facessa: turkkilaisia mattoja, koko 250(!!)x300!!! Kuin mulle tehty!!

En meinannut pysyä nahoissani kun odottelin tiistaita ja liikkeen avaamista ja ostoksille pääsyä.
- "sitä isoa turkkilaista tulin ostamaan"
- "ahaa, sitä 200x300 kokoista, siis!
- "eikun sitä ilmoituksessa mainittua 250x300"
- ....

Arvaatte varmaan jo. Painovirhepaholainen!
Niin tietysti!
No mutta, eipä ollutkaan hätä tämän näköinen -niitä saa tilattua isompiakin, oli jo kuulemma ollut puhetta. Menisi muutama viikko. Se ei enää tällä kohden ollut ongelma ollenkaan, sain jopa tilattua hapsuttomana. Varoiteltiin, että mitat on sitten vähän sinnepäin, näitä kun ommellaan(!) siitä materiaalista mitä on saatavilla. sanoin, että kaikki hvyin kunhan ei ainakaan paljon ole kapoisampi kuin se 250cm.

Viikon verran on kulunut siitä kun mattoni noudin.

 Koko olikin mielenkiintoinen, noin 280x320 ihan noin näppituntumalla mitattuna. 
Vaan ei huolta, materiaali on ei-mattomainen, se taipui noileesti kaksinkerroin kahden seinän vierustalle. Alle tämä vaatii ehdottomasti Ikean mattohuopaa, muuten menee kasaan ja luistaa helposti jalan alla. Minä laitoin soirot vain käveltävien alueiden kohdalle kun en peruslaiskana viitsinyt alkaa koko sänkyä purkamaan ja kasaamaan uudelleen, mikä olisi ollut pakollinnen homma jos olisi koko maton alle sen halunnut. 

Arvannette varmaan, että tykkään kuin hullu puurosta!

Oli muuten ihan pakko ihan noin niinkuin huvin vuoksi mallata olohuoneeseenkin...


...saattasi olla ihan hauska vaikka musta/turkoosi tai musta/viininpunainen...
Täytynee joskus käydä kurkkimassa josko vaikka olis tarpeeksi isoa tullut niissä väreissä.
Näitä muuten voi käyttää vaikka sängynpeittona, vink vink.

Ja jos joku kiinnostui, niin ostopaikka on GustaDesign Tampereen Aleksis Kiven kadulla.
Löytyy niin facesta kuin Instastakin.

tiistai 7. marraskuuta 2017

käykö joku muukin hitaalla?

Niin hyvää kuin tuo taannoinen aurinkoviikko tekikin, niin ei se kyllä ainakaan saanut mitään henkistä henkaria mun ruotooni.
Tahti eikun laiskistuu vaan sitä mukaa mitä pimeämpään ajankohtaan mennään. 
Nyt olis kyllä jonkunlaiselle ryhtiliikkeelle tilausta...kun vaan viitsis...

Noh, jotain pientä kumminkin, muutakin kuin sukkien tikutusta.

Vielä tuossa reilu kuukausi sitten kun päiväkin oli himpun verran pidempi tuli yhden jos toisenkin kanssa puheeksi tämä kotiin käpertymisen aika, tarve muuttaa väritys kotona tummemmaksi, pehmeämmäksi ja himmeänhämyisäksi.
Ja samaan hengenvetoon todeta, että on se kummallista! Kun valo katoaa, niin luulis sitä vetävän kaiken vaaleaksi, verhot keveiksi ja yrittäisi tuoda valoa kotiin keinolla millä hyvänsä.
No juu, se tuntuu silloin ajatuksen tasolla niin hyvältä idealta, mutta annas olla kun ilta pimenee ikkunan takana, lämmitys ei oikein vielä pelaa ja vedät vilttiä syliin ja villasukkaa jalkaan, niin johan alkaa yhdellä jos toisellakin mieli muuttua siinä vaiheessa. Tunnustatko?

Taannoin alkusyksystä kun visiteerattiin Svaneforsin showroomilla iskin silmäni verhoihin, joiden ennakoin olevan oikein passelit keittiöön syksyn tullen. Mustat pitsit kun oli jo kesän olleen olohuoneessa en kelpuuttanut niitä talvikeittiöön edes ajatuksen tasolla.

Kun Barcelonan kone oli laskeutunut ja pistin taas puhelimen asertukset normitilaan kilahti viestiä UPSilta samantien: "olemme tuomassa postipakettia..." ihan melkein hetikohta, näköjään. Pirautin sinne ja toivoin, että älkääs nyt kumminkaan ihan heti vielä, minä kun olen täällä helsinkivantaalla.
Odottelin toimitusta seuraavaksi päiväksi, mutta UPSin pojat ylätti puoli kahdeksalta illalla, tekivät pitkää päivää.

Vilaksitaanpa miltä näytti köökissä vielä kun ruska oli ikkunan takana parhaimmillaan ja aurinkokin jaksoi näyttäytyä silloin tällöin.

 ja sama sitten uusien verhojen kanssa.

Verhot oli muuten huikean pitkät, peräti 270cm, joten pääsin heti ompeluhommiin. 
(Moni vanhoissa taloissa asuva haikailee pidempiä verhoja jos huonekorkeus on nykyistä korkeampi, joten vink vink, ainakin Svaneforsin valikoimissa on.)
 Pöydälle löytyi sopiva kaitaliinakin Ideahuoneelta
Passaa niin mattoon kuin verhoihinkin.

Kummasti se vaan tuo väritys vaihtaa toiseen maailmaan kelien myötä, helmikuussa päivän  pidentyessä alkaa sitten yleensä kääntyä taas toiseen suuntaan.


Nyt mennään kuitenkin tässä hämärän hyssyssä hyvillä mielin, vaaleat verhot ei houkuttelisi juuri nyt yhtään, päinvastoin. 

Onnistuin saamaan pari viikkoa sitten vielä yhden samanlaisen verhon, showroomilla mallina olleen, sillekin on suunnitelma olemassa, mutta en ole vielä ehtinyt pistää tikkua ristiin asian edistymisen eteen, lupaan kuitenkin palata siihen heti kun edistyn!


 Sanoisin tunnelman olevan kohdallaan keittiössä ja nyt pisteenä iin päällä ikkunalautaa koristaa Paluumuttajattaren miehensä kanssa Lillaan aikoinaan Istanbulista tuoma kynttilälyhty.
Systeri oli keksinyt paristoilla toimivan ja ajastimella varustetun valosarjan, joka sopii tuonne sisälle kuin nenä päähän. Siinä se nyt palaa automaattisesti illanhämystä puolille öin. Näkyy olkkarin sohvallekin oikein somasti.

Muiden huoneiden ilta/syys/talvitunnelmia tulee perässä -kunhan tässä kerkeen ☺
Mihin ihmeeseen nämä päivät menee????
(Voiko tämmöinen ei-niin-kamalasti-jouluihminen käyttää edes joulun tuloa tekosyynä kun kaappiin on jo pesiytynyt yhtä sun toista rinsessakaartille...?)


Kiitos Svaneforsille yhteistyöstä!

perjantai 3. marraskuuta 2017

viimeiset tuokiokuvat

Kotiinpaluusta on jo hyvinkin pari viikkoa, taitaa olla jo kolmekin, mutta viimeiset kuvat on maanneet puhelimessa ja koneella luvattoman kauan.
Kaikenlaista pientä säätämistä ja pikkuvisiittejä ollut männäviikkoina sotkemassa muutenkin jo täysin sekaista kalenteria - se päviärytmi kun puuttuu, niin kokonaisuus on näköjään vallan helppo pistää ranttaliksi. 

Koitanpa nyt pikkuhiljaa palata jonkinlaiseen ruotuun, joten tässä nyt sitten Barcelonan vihoviimeiset kuvat. Aloitetaan Katedraalista. Joku kiertää kirkot kaukaa, mutta minä poikkean jos vaan sopivasti kohdalle sattuu. Vaikken mihinkään kirkkokuntaan kuulukaan.

(off topic: Barcelonassa on muuten ihan mieletön määrä skoottereita, niin liikenteessä kuin ryppäinä parkissakin. Olis kiva tietää kokonaismäärä!)



  Katedraali on massiivinen kooltaan, tummanpuhuva sisältä, kultaa ja krumeluuria on paljon, alttareita joka pyhimykselle mitä mieleen tulee.
Oli kiva poiketa, mutta jotenkin tämä ei kuitenkaan sytyttänyt. Ei taida päästä edes top kymppiin.
Ulkopuolella oli hääpari kuvattavana ja jos jonkinlaista ihmispatsasta ja ties mitä viihdykettä -ja kerjäläisiä. Väkeä ihan kiitettävästi kaikenkaikkiaan.


Goottilainen kaupunginosa katedraalin ympärillä on mukavaa tienoota, kapeita kujia ja katuja.
Mukavan viileitäkin kuumana päivänä kuljeskella.

Näiltä nurkilta oli  hyvä ottaa suunta rantaa kohti.

Aikamme satama-altaan ympäristöä kierreltyämme osuimme ihan sattumalta  samanlaisen "risteilijän" kohdalle joita olimme jo aiemmin hiekkarannalta katselleet.
Lähtö puolentoista tunnin risteilylle oli piakkoin alkamassa, joten eikun liput käteen ja yläkannelle.
Mukavan väljästi siellä saatiin istuskella, olisko meitä ollut siellä hyvä jos kymmentäkään.




 Oli oikein rentouttavaa vain istuskella ja katsella maisemia mereltä käsin, tuollahan sitä vasta tallusteltiin rannalla.
Satamaan takaisin tullessa ei voinut kuin äimistellä joitakin paatteja. Liian hienoja meikäläisen makuun -vaan saattaispa olla ihan kiva joskus vaikka kurkata moiseen sisällekin.

 Näitä tavallisempia kokoja onkin sitten silmän kantamattomiin.
Purjevene poikineen.


 Sillan yli ja sitten jonnekin mihin mieli vetää.
Kurkattiin Columbuksen muistomerkki leijonineen lähempää kun oli jo bussista nähty ja satuttiin nyt lähellä olemaan.



 Rantakatua åitkin kohti kotikortteeria.
 Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva sieltä sun täältä.




 Virpille kiitos matkaseurasta, viikko meni paljon mukavammin kun ei yksin tarvinut äimistellä kaikkea uutta! Ja kiitos teille, jotka jaksoitte täällä kuvat katsella.

Yhteenvetona voisi todeta, että kuten sanottu, lokakuu ON hyvä ajankohta matkustaa. Turisteja ei ole järjettömiä määriä, keli on mukavan kesäinen, mutta ei polttavan kuuma (ilmankosteus kyllä oli siellä 80 huitteilla, joten pikkuhiki oli päällä koko ajan)

Nähtävää jäi vielä paljon, vaikka tosi paljon  nähtiinkin.
Täytynee visiin poiketa toistekin....

Kiitos ja kivaa pyhäinpäiväviikonloppua!